Olen siis nyt ollut Senegalissa kaksi viikkoa. Maa tuntuu yhtaikaa seka todella tutulta että vieraalta. Olin jo tottunut kaikenlaiseen kuten siihen, että täytyy ajaa tieltä pois koska rekka on kaatunut ja tukkii tien.Tai sisiliskoon joka kiirehtii ulos tiskikaapista kun avaan sen oven. Tai siihen, että heti ruvetaan kyselemään olenko naimisissa ja tarjoaisinko jollekulle ruokaa (keskellä ramadania, paastokuukautta). En hämmenny sellaisista kysymyksistä kuten nuorena hämmennyin. Toisaalta uudelleen totutteleminen saa minut toimimaan hitaammin. Lisäksi olen tehnyt kaikenlaista mitä en ole kokeillut aikaisemmin tässä maassa: nukkunut yksin talossa, kävellyt ja ajanut taksia omin päin pääkaupungissa, palkannut ihmisiä ja ajanut autoa (olin sen verran lyhyt, että täytyi laittaa kolleegan lasten vaippapakkaus selän taakse jotta osaisin painaa kaasua ja jarruttaa).
Minussa siis tapahtuu kahta prosessia yhtä aikaa. Toisaalta minulla on jälleennäkemisen iloa ja toisaalta uuden elämän luomista. Yhdistyneenä ne luovat sellaista tunnetta, että "olen nyt vain täällä ja näin sen pitääkin olla", mutta hieman yllättyneesti. Kaikki on sujunut uskomattoman hyvin. Kolleegojani ja Senegalilaiset pitävät minusta hyvää huolta. Jopa sellaiset asiat mitä Suomessa hieman mietitytti tuntuu menevän helpommin kuin osasin odottaa. Olen vakuuttunut siitä, että ihmisten rukoukset ovat auttaneet.
Tällä hetkellä olen järjestämässä asioita uutta kotia varten. Asun vierastalolla, koska oli joitain pieniä asioita mitä piti vielä korjata omassa talossa ja odottelen että puuseppä saa huonekaluni valmiiksi. Sinä aikana olen käynyt ostamassa tavaraa Dakarissa (pääkaupunki), Mbourissa (rannikkokaupunki) sekä oman pikkukaupungin keskustassa Fatickissa. Täällä ei saa ollenkaan yhtä paljon, mutta toisaalta tunnelma on rauhallinen ja ei ehkä yhtä usein pyydetä liian korkeita hintoja. Sää on täällä kuumaa, mutta sadetta ei ole tullut kuin pieniä kuuroja. Rukoilkaa, että sadekausi voisi onnistua hyvin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar